Koruntekijän 24h

Tän tyylinen rannekoru on niin nähty ja last season, niin esitetään koru hieman toisin. Itse en ole ennen tällaista tehnyt, mutta moni muu on sellaisen tehnyt ja ihastellut olen sujuvasti. Nyt iski tarve. Elokuussa on pari erittäin tärkeää juhlaa, jonne sitten tumman lilan mekon kaveriksi kaipasin jotain näyttävää ja vaaleaa ranteeseen.

Aloitetaan suhteellisen alusta. Tavarat ja työkalut on tilattu ja on olemassa visio. Ensimmäisenä tarvitaan kamalasti hopealankasilppua.

Sitten niistä tohotellaan korupiikkejä. Niin hurja en ole, että siitä vaiheesta olisin kuvan saanut. Olisi palanut koko mökki tai vähintään etutukka. Hyppäämme siis hapotukseen.

Tässäpä hapotettuja huuhtelussa.

Sen jälkeen sanotaan piikeille pariksi tunniksi heippa, ja laitetaan ne kiillotusrumpuun kiillottumaan ja kovettumaan.

Sillä välin voi puuhailla jotain muuta. Tällainen kasvatuslaatikko ilmestyi pihalle. Ihan vaan kerran sanoin TheUkolle, "Mitäs me noista käyttämättä jääneistä hirsistä, ei kai me takas viiä? Oisko sellainen kasvatuslaatikko kiva? Ei mitään kiirettä, ei ole tän päivän asia." Hetken päästä tultiin kysyyn, että kelpaako. Siellä olisi nyt salaattia, retiisiä, mäkimeiramia, ilmasipulia ja muutama neilikkakin. Ihan kamalan vaativia ei tälle kesälle enää ehdi kasvattaa. Mutta noilla alkuun. (ja ens kesäksi lisää hirsiä ;))

 

Kasvatuslaatikko iltahämärässä

Kiillotetut piikit työpöydälle kera kaikkien valkoisten ylijäämämakeanvedenhelmien. Siis sellaisten nauhojen loppujen. Tähän ne käy mainiosti.

Tässä vaiheessa koruntekijää alkaa jo hieman hymyilyttämäänkin.. Ehkä.

Sitten virallinen osuus. Kuvaus ja bloggaus.

Lucky

Ihan minulle itselleni. Hopeaa ja makeanvedenhelmiä. Pienenä knoppitietona, että lankaa meni noin 4 metriä piikkeihin. Helmiä yli sata. Aikaa aika paljon, mutta mukavaa oli. Musiikiksi sopii kiva rakkauslaulu. Ihan jo sen takia, mihin juhlaan tämä on menossa.

OMG! Koruja korublogissa!

Varovainen korublogin pölyjenpyyhintä, sillä muutamat korvikset on olleet luvattuina ihan liian pitkään. Bonuksena parit ylimääräiset ihan muuten vaan, kun vauhtiin pääsi.

25. Alice

Patinoitu hopea, perun opaali ja makeanvedenhelmet

24. Sayen (ihana, suloinen)

Fasaania ja ankkaa

23. Naira (suuret silmät)

Villikukkoa ja fasaania

 22. Spot

Perinteiset valkoiset helminapit kesän morsiamelle

 21.Allie

Mustaa onyxia ja hopeaa

Ostin uuden lampun valokuvaamista varten. Säätöjen kanssa on vielä opettelemista, kun vanhoilla tutuilla kameran asetuksilla kuvista tuli vihertäviä, mutta en jaksanut alkaa tappelemaan enempää.

Siisteys tappaa luovuuden?

Mun askartelutarvikkeet ei koskaan ole olleet näin siististi. Tai niillä ei koskaan ole ollut tilaa, missä säilyttää. Nyt, kun sain korutarvikkeille ihan oman yhtenäisen tilan, olen mielissäni järjestellyt tavarat paikoilleen. Raaskinkohan ottaa tarvikkeita kaapista pois koskaan? Saanko koskaan koruja valmiiksi? Tänään järjestys tuli valmiiksi ja oli ihan pakko kuvata.

Koruavaruus ylpeänä esittää: Korutarvikekaappi:

Kaapilla on sellainen historia, että sen on vaarini (joka on kuollut ennen syntymääni) joskus aikoinaan pelastanut, jos en ihan väärin muista meijerin huutokaupasta. Muistan sen ensimmisen kerran muorin luota, ja se oli silloin myrkynvihreä. Minun isä on hionut ja lakannut sen tähän nykyiseen väritykseen ja lisännyt lasiovet. Kaappi tuli silloiseen lapsuudenkotiini, joskus 80-luvulla. Mun kotiin se tuli vuonna 2001. Moni on kysynyt tämän keittiöremontin jälkeen, maalaanko tämän valkoiseksi. Ei, tämä tulee jäämään valkoiseen keittiöön ihan tällaiseksi puunväriseksi.

Tänne mahtuu siis lähes kaikki. Rehelliset myrkyt on sijoitettu sellaiseen paikkaan, minne lapset ei onnistu pääsemään kuin tikkailla, tässä kaapissa on alaosassa lukko, joten työkalut säilyttää täälläkin. 

Yläkaapissa on käytössä olevat helmet, keskitasolla omat käytössä olevat koruni (kaksi rasiaa).

Alakaappi paljastaa, että luovuudellekin on jätetty tilaa. Ei tää nyt ihan näyttelykelpoista ole.

Alakaappiin mahtuu kirjoja, hopeasavitarvikkeet, esittelytelineitä, kiillotusrumpu, työkaluja, pakkausmateriaalia jne.

Kaapin vasemmalla puolella on työtaso, jossa on tietokone ja tilaa tehdä koruja.

Viimeiset keittiökuvat, lupaan

Ainakin hetkeen. Tänä iltana keittiössä näytti tältä. Verhot puuttuu, uusi ruokailuryhmä on tilauksessa ja pari jakkaraa puuttuu, matotkin on vanhat kaapista kaivetut, katosta puuttuu "jotain" (näkyy kuvissa raitana). Pihalla kävi jo vanhoja hirsiä kääntymässä, mutta ei ne sitten olleetkaan hyvä idea, joten hieman täytyy vielä tuumia. Poiskaan tuota kantavaa rakennetta ei saa, niin kuin ei pylvästäkään.

Tänne nurkkaan tulee "Koruavaruus". Työpöytä on vielä keittiöjakkaran varassa, joten koruja saatte odotella vielä hetken. Vanha astiakaappi kätkee sisäänsä työkalut ja osan valmiista koruista. Helmet eivät sinne mahtuneet.

Jollekin olen luvannut Norm 69 -valaisimen katossa ja valot päällä. Olepas hyvä. Kaunis se on.

Keittiön välitila on Luja maalia Tikkurilan sävyllä Tuhka (M497) ja sen päällä on Taika-lasyyri Titania sävyisenä. Kuviot on tehty katuharjalla. Lasyyria laitettiin ihan ohut kerros ja me teimme käsittelyn vain yhteen kertaan, joten kimallusta ei ole liikaa. Vaaleat seinät on Tikkurilan Paperia (F497).

Jos jotakin ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa, sanoi Innon Marco ja sen takia kammottava laudoitettu pylväs päällystettiin sisustustiilillä.

Remonttiin enemmän kuin tyytyväinen. Kalusteet on tulleet ajallaan ja jopa aikaisemmin kuin piti. Asennus hoitui mallikkaasti ja kuljetuksessa vaurioitunut kaapinrunko odottaa, että asentaja tulee vaihtamaan uuteen runkoon. Uuden rungon tulemiseen meni kolme päivää. Hirvee homma, mutta kannatti. Kiitokset myös kotona ahertaneelle työryhmälle ja äiteen nakkikeitolle, joka maistui taivaalliselle mikroeväiden välissä.

Mikro- ja grillikausi lähenee loppuaan...

Tänään yhdelle seinälle ilmeistyi jo kaappeja. Huomenna asennetaan kai jo uunikin. Jee! Hommaa on vielä hirmuisesti, mutta ehkä osan tavaroista voi laittaa huomenna kaappeihin. -> Kaaos vähenee.

Kamalia yllätyksiä ei ole löytynyt. Tapetin irroitukseen meni pari päivää, mutta kaverin höyrypesuri rynnisti avuksi, joten sekin irtosi lopulta. Viisas olisi maalannut päälle, mutta eipä tullut mieleenkään ennenkuin puolessa välissä.

Pari tilanne kuvaa, kiinnosti teitä tai ei.

Tilannekuva

Remontin tilanne 24.5.2012 Eilen aamulla tilanne näytti tältä:

Ei paljon tarvi keitellä.

Kamalia yllätyksiä ei ole paljastunut. 70-luvun muovimattoliima oli vaan mahdottoman hyvää. Maton irroituksessa meni monta päivää.

Ihanaa aurinkoviikonloppua kaikille.

Kaaoksen keskeltä päivää

Kevät on ollut täynnä monenlaisia tapahtumia. Viimeisimpänä elämän täyttää vahvasti keittiöremontti. Valitaan, suunnitellaan, siivotaan, tyhjennetään, viedään kirppikselle, kaatopaikalle, kierrellään sisustus- ja rautakauppoja, valitaan vähän lisää ja mietitään. Ja lasketaan euroja. Netissä surffataan lähinnä aiheeseen liittyvillä sivuilla. Liki kuukauden keittiötön aika alkaa ihan kohta. Kaikki menee uusiksi. Katto, seinät, lattia, kaapit, kalusteet. Ymmärtänette miksi täällä on hiljaista ja miksi teidän blogeihin en ole ehtinyt. 34-vuotias talo, jossa on tehty keittiöremonttia ennenkin, mutta aina pinnallisesti. Oisko aika siirtyä jo tälle vuosituhannelle? 

Tänään tyhjensimme kaappeja ja sainkin melkoista kuittailua TheUkkoni suunnalta askartelukaapeistani. Kuulemma 2006 on työkalupakkini mahtunut kiinni. Nyttemmin tarvisin pakkeja vähintään kolme. Mainittakoon, että helmilaatikot on siirretty viisaasti jo aikaisemmin muihin huoneisiin, joten niitä ei tarvinnut julkisesti esitellä. Siis pelkät työkalut. Niin ja pakkausmateriaalit, valmiit korut sekä esittelytarvikkeet. TheUkko sanoi, että voisin viedä työkalut varaston "verstaalle", mutta siellähän on kosteaa, joten ei noita ruostumaan sinne voi viedä. Ja kuulemma olisi voinut lainata niitä. Tässä vaiheessa sain hyperventilaatiokohtauksen ja kasasin tarvikkeet kodinhoitohuoneeseen keoksi, jossa niiden käyttö on valvovan silmäni alla. 

Onhan mulla korujakin esitellä. Tilaustyö, jota kelpaa esitellä näin äitienpäivänä. Tilattu äidille maisterilahjaksi. Kaunis ajatus tyttäreltä. Toiveena sinistä ja valkoisia makeanvedenhelmiä. Päädyin utuisen romanttiseen ioliittiin sekä kultahippuiseen lapis lazuliin. 

Ellis

Korurintamalla tulee olemaan hiljaista seuraavan kuukauden. Samoin teidän blogeissa vierailu tulee olemaan minimissään. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Palataan asiaan kunhan kaaos talossa helpottaa ja tarvikkeet voi nostaa taas esille.

Mä lähden jännittämään salaisia juttuja, joita täällä on supatettu jo pitkin viikkoa. Torstaina illalla pääsin jo päiväkodilla pidettyyn äitien hemmotteluiltaan, jossa lapset teki äideilleen pallohierontaa, saatiin jalkakylvyt sekä käsien kuorinnat ja koettiin savolainen rentoutushuone. 

Ihanaa äitienpäivää kaikille!