Tunnelmasta toiseen, eli nahkasta pitsisydämiin

Joskus korunteko ottaa oman aikansa. Neljä vuotta lienee kohtuullinen aika saattaa valmiiksi korusuunnitelma, vai mitä sanotte?

Toukokuussa 2009 postasin tällaisen pitsisydämen Hymne à l'amour, jos joku pitkäaikainen bloginseuraaja sattuu muistamaan. Samana vuonna marraskuussa ilmestyi vastaava tumma sydän: Marie-Louise. Koska tämä on ajalta, kun Vuodatus on kadottanut kuvat, kaivelin sen muistinvirkistyksesksi arkistosta uudelleen esille. Siis tällainen:

Jotakuinkin noihin aikoihin oli tarkoitukseni tehdä kolmas samantyylinen sydän. Hopeaosat oli valmiina, mutta pienet makeanvedenhelmet vaan ei riittäneet. Työ hautautui arkistoihin. Varmaan vuosi sitten sain tilattua lisää pikkuruisia makeanvedenhelmiä, sillä sopuhintaan niiden löytyminen on haasteellista. En muistanut miksi pieniä piti tilata, ostoslistalla ne vaan olivat ja kun sopivat sattuivat kohdille, niin tilasin. Muutama viikko sitten osui käsiini hopeaosat, alkuun taiteltu sydämen runko ja valmiiksi taivutetu koukero ja muistin, mitä mun pitikään tehdä. Eilen illalla lenkin jälkeen iski kieputtelu-flow.

Keijun tarinaa

Hopeaa, makeanvedenhelmiä ja rutiilikvartsia

Lopputuloksen piti olla tummempi, mutta koska olen tavattoman huono merkitsemään tarvikkeita ja taas unohdin, että mulla todellakin on kiepillinen hopeaketjua, jossa on tummumisen estokäsittely päällä, niin patinointipurkista tuli yllätys. Yön yli sulateltuani sitä, että suunnitelma ei vastaakaan lopputulosta, päätin, että tämä on just hyvä tallaisenaan.

Ja lisää ja lisää ja vielä vaan lisää...

Ja aina vaan lisää.

No niitä nahkakoruja. Kuvia tuli niin paljon, että puhukoot puolestaan. Osa koruista on varattuja jo, loput menee Taitomaan puotiin, kunhan ehdin.

Mustia. 

Alin tekstillä: Amor est ab aeterno

Keskellä: Mustaa sileää ja mustaa niittiä

Päällä: Musta letitetty (vapaa)

Kultainen menee jo aikaisemmin tilattujen mustien kaveriksi. Tekstinä: "My tastes are simple: I am easily satisfied with the best"

Tämä muuten menee todennäköisesti sille samalle tyypille, joka taannoin tuli, näki ja voitti. Vaatimattomiahan me ollaan ja seiniin sulautuvaa sukua. ;)

Ja tässäpä sellainen överikuva. Siis nehän sopii taas kuin nenä päähän eikös joo.

Päivän asuna Espritin kynähame, ja nahkatakki kirppikseltä.

Sitten tuli tällaisia kivoja punottujakin kahta eri vahvuutta. Nämä on vielä vapaana.

Ja ruskeaa niittiäkin pitää olla... Tämä on varattu.

Menee aikaisempien ruskeiden kaveriksi tähän tyyliin...

Sitten tuli vielä yksi miesten musta nahkakoru, mutta sen kuva sitten joskus myöhemmin.

Lisää nahkarannekkeita

Kun nää nyt vaan on niin kivoja. Itselläni on koko kesä mennyt lähestulkoon niin, että ranteessa on eri määrä erilaisia nahkaisia rannekoruja höystettynä erilaisilla hopeisilla punotuilla ketjuilla. Esim. piinalla, joka toimii ihan hyrjan hyvin nahkaisten kanssa. Tein nyt sitten muutaman lisää. Se jääkö osa itselle on ratkaisematta, vähän riippuu, vieläkö ranteisiin mahtuu.

Löysin maailmalta erän eko-nahkaa, jotka on siis käsitelty käsin luontoystävällisillä kasviväreillä.

Kiedo mut!

Keep calm and carry on  

Ekonahkaa.

Tässä nämä yhdessä ranteessa. Päivän asusta vastaa Espritin raitamekko.

Vähän feminiinimpään menoon konjakkia ja kultaa.

Mulla on nyt 7 kerrosta nahkaa kädessä. Oisko se riittävästi? Viimeisin feminiini piti ottaa pois, sillä se oli eri tyyliä kuin muut.

Iloista viikonloppua!

Alla vielä lisäyksenä kuva "parempi överit kuin vajarit" ;)

Korvisfiilistelyä

Korvistentekotunnelmia. Vähän sillain fiilistellen ja maistellen, ei mitää uutta tajunnanräjäyttävää vaan tuttua turvallista, mutta ihanaa. Pientä siroa, mutta sitäkin sievempää. Ihania kalliita kiviä ja hopeaa. Niitä hillokiviäkin.

 Sirina

Ihan älyttömän sievät sitriinipisarat, peridoottia ja hopeaa.

Veden alla

Akvamariinipisarat, apatiittia kolmessa sävyssä sekä hopeaa.

Kauneus pinnan alla

Turmaliinikvartsit ja hopeaa tunnelmakuvassa. Alla kuva, kun pistää valot päälle. Ihanat kivet!

Lomilta harrastusten pariin

Muistaakohan mua kukaan enää? Ainakin mulla oli salasanat blogiin ja Photopucketiin onnistuneesti unohtuneet, eli oon ollut blogistakin niin lomalla. Kesä on mennyt kaikissa muissa merkeissä, muttei koruillessa. Ja hyvä niin. Ihan pari korua olen tehnyt koko loman aikana tilauksesta ja nekin on jääneet kuvaamatta. Ollaan lomailtu, uitu, tehty pihahommia, kuntoiltu, sukuloitu, mökkeilty, ihan vaan oltu, grillattu, syöty jäätelöä jne. Ja töihinkin palattu. Huomenna alkaa miehenlläkin työt ja kuopuksen päiväkoti ja kohta koululaislla koulut. Teidän muiden blogistien blogit täytyy tarkistaa heti kun ehdin. Olen ollut niin mahdottoman lomilla etten sinne asti ole kerennyt. Tämään mies ajoi pyörällä 110 kilometriä, minä tsemppasin kaverina viimeiset 30 kilsaa ja en tiedä, ollaan vissiin molemmat yhtä väsyneitä ;) Kertonee jomman kumman kunnosta jotain. Kesävieraskin on lähtenyt uuteen omaan kotiin. Niisk.

Mutta koruasioihin. Pari viikkoa sitten tein ekan korutarviketilauksen sitten... en muista edes milloin. Osa on jo saapunut, osa on vielä matkalla. Kuluneella viikolla tein ekat 6 paria korviksia. Kolmet on tutkailtavana, mitkä tilaaja mahdollisesti ottaa, mutta tässäpä ne loput. Nappikorvikset, joita kysellään. Ehkä tästä on hyvä aloittaa lähestyvän s****n harrastaminen. Iltojen pimetessä ei ulkoilu enää olekaan yhtä houkuttelevaa...

Korallia, makeanvedenhelmiä

 ja helmiäistä.

Kesävieras 2013

Kesän 2013 ilostuttaja ansaitsee oman blogipostauksen, vaikkei millään tavalla liitykään koruihin. Vaikka on kyllä kaunis kuin koru ja syö kaikki tarvikkeet, jos vaan sopivalle korkeudelle jää.

Kaveri kasvattaa kultaisia ja tän kevään pentueesta pari narttupentua ei ole vielä löytänyt omaa kotia. Toinen niistä tuli meille kesäkoiraksi opettelemaan ihmislauman tapoja muutamaksi viikoksi. Lapset saa hoitaa koiraa sydämen kyllyydestä ja ollaanhan me hoidettukin ja lellitelty. Kaveri on mukava, mutta työllistävä. Kesäaamun aurinko ja vesisade on tullut tutuksi ja metsässä ollaan seisty hyttysten syötävänä. Toivomme, että Lolida löytää uuden hyvän kodin, sillä meidän perheen kiireiseen arkeen ei ainakaan vielä pariin vuoteen löydy tarpeeksi aikaa, että koira saisi tarpeeksi huomiota ja liikuntaa. Me ollaan saatu opetella koiran hoitoa ja tapoja ja ollaan naurettu touhukkaalle tyypille, joka on sulostuttanut meidän päivää (ja aluksi yötäkin). Kultainennoutajia meillä ei aikaisemmin ole ollutkaan ja täytyypä sanoa, että positiivisesti on yllättänyt. Ei ihme, että on vuodesta toiseen yksi suositummista roduista. Herttainen, ihmisrakas, tottelevainen (kuten pentu nyt voi olla) ja niin mahdottoman viisas.

Muutama kuva kuluneen parin viikon varrelta.

Koiran valinnassa on tärkeintä että sopii sisustukseen? ;)

Lolida 12 viikkoa.

Mä oon Noutaja, isolla N:llä.

Kukkuu!

Iloista kesänjatkoa!

Rippiristi

Sinä nuori, olet vahva ja rohkea.

Elämäsi on haasteita ja mahdollisuuksia täynnä.

Sinut on jo syntymässäsi varustettu kaikella sillä,

mitä elämäsi rakennuspuiksi tarvitset.

Sinun tehtävänäsi on nyt etsiä ja löytää.

Onnea ja johdatusta elämäsi löytöretkelle!

-Marleena Ansio-

 

Tilauskoru rippilapselle hopeasta, ametsteista ja makeanvedenhelmistä. Malli on perinteinen, kaiverrus on vain sijoitettu niskaa koristamaan pienellä hopealaatalla. Korua voi pitää lyhyempänä tai sitten lukon voi kiinnittää niin, että taakse tuleva riipusosa on pidempi.

Onnea rippilapselle! 

Iloista, mutta turvallista juhannusta kaikille!